Sen kummenpaa miettimättä Kati otti äkkilähdön Agabaan.

Ja eikä kaduta yhtään. Päinvastoin - voin suositella Agabaa mielihyvin muillekin.

Siellä on miellyttävä ilmasto. Paljon nähtävää. Ja ihmiset siellä ovat ystävällisiä.

Heti ensimmäisen yön jälkeen vuokrasimme auton ja matkasimme kohti Petraa

Hiekkaa vain, lumivalkoista hiekkaa vain.....  lauleskelimme vanhaa tangoa

ja todellakin vain hiekkadyyneja näkyi. Joskus pieni kyläpahanen vilahti ohitsemme

 

Kummastelimme paikallisia liikennemerkkejä.

 

Petra on mielenkiintoinen kalliokaupunki, joka on luokiteltu maailmanihmeiden joukkoon.

Sitä on rakennettu vuodesta 800 eKr aina vuoteen 200 jKr

Sig eli pääsisäänkäynti on noin 2 kilometriä pitkä ja seinämät yltävät 200 metrin korkeuteen. Tämä Sig on ainoa tie kaupunkiin, jossa aikoinaan on asunut jopa 30000 asukasta. He rakensisat laajan sadevesien keruujärjestelmän. Vesiura näkyy solan vasemmassa reunassa. Luolissa joissa asukkat asuivat, oli myös jonkinlainen lämmitysjärjestelmä.

Koko matkan ajan niska kenossa vain ihastelimme ja ihmettelimme värikkäitä kallioita,. Mutkan jälkeen avautui aina uusi sola, josta hädintuskin hevonen pääsi ratsastamaan.

 

Näissä vaalenpunaisissa kallioluolissa asuivat ennen Nabatean arabit. Nabatealaisten pääelinkeinona oli kauppa ja he valvoivat alueen kauppareittejä

Yhtäkkiä sola loppui ja kirkas auringonpaiste sokaisi silmämme.

Eteenne avautui upea Kazneh-temppeli (aarrekammio), joka on louhittu suoraan kallioon.

 

Kamelin selkään emme uskaltautuneet, niin kookkailta ne näyttivät. Hevosilla ratsastimma osan matkasta, koska paikalliset kyytien kauppiaat niin sinnikkäästi sitä tyrkyttivät.

Eräs paikallinen matkamuistojen myyjä kertoi meille, että he olivat asuneet luolissa vielä 1989. Senjälkeen heidät pakotettiin muutamaan pois, koska Unescon Maailmanperintö oli ottanut paikan suojelukseensa.

 

------------------

 

Pää pyörällä jätimme Petran ja ajoimme Ammaniin, Jordanian pääkaupunkiin (hirvittävä liikenne - mutta sekaan vain) Siellä  yövyimme ja heti aamulla

kiivaasti kohti Israelin rajaa ja Jerusalemiin.

Via Dolorosan pyhiinvaeltajia.

Jerusalemissa otimme majapaikan Vanhasta kaupungista. Ei mikään uusi majapaikka, vaan se oli toiminut jo vuodesta 1133 alkaen. Vanha  kaupunki ikivanhoine muureineen ja portteineen oli kuin suoraan raamatusta.

Joka katu, muuri, joka portti, kaikki muistuttivat Jeesuksen ajoilta. Täällä hän oli kulkenut. Ja täältä alkoi meidän uskontomme.

Jerusalem yöllä

Mausteiden tuoksut leijuivat basaarien käytävillä

Lihakauppa ja kalakauppa vieri vieressä

Damascuksen portti

Jyhkeä muuri erotti vanhan kaupungin uudesta.

 

Al-Agsan moskeija. Kuvattu oven raosta, koska kristityiltä sinne on pääsy kielletty. Al-Agsa on suurin maamerkki Jerussalemissa ja se on muslimien pyhimpiä paikkoja.

 

Itkumuuri virallisesti Länsimuuri on juutalaisten pyhin muistomerkki ja pyhä myös kristityille sekä muslimeille.

Hurskaat juutalaiset surevat Jerusalemin temppelin hävitystä valittaen ääneen. Siitä nimi Itkumuuri. Muurin rakensi Herodes ajanlaskumme alun tienoilla. Se on ainoa Jerusalemin temppelistä säilynyt osa.  

 

Itkumuuri läheltä  - joka rako oli sullottu täyteen rukouksia eli viestejä Jumalalle.

Kati sai lähdöt itkumuurilta. Kuljin ihmisten perässä vahingossa miesten puolelle. Kohta joku kipapää huomautti, että nainen mene pois. Nolona sitten peräännyin omalle, naisten puolelle.......

Kylläpä ovatkin sitten kovasti vanhanaikaisia.

 

Bethlehem, Jeesuksen syntymäkirkko. Kirkon ovi on hyvin matala. Sen tehtävänä on osoittaa nöyryyttä ihmisille. Paikka, jossa Jeesus on syntynyt on muutama askelma alapäin kirkon lattiasta. Siellä on kivinen paasi, joka on kulumut lommolle miljoonien käsien sitä koskettaessa.

Kirkossa oli harras tunnelma, vaikkakin  turisteja oli hyvin paljon. Istahdin kirkon penkille katselemaan, kuuntelemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Kohta tuli pappi minua nuhtelemaan. Olin istunut ajatuksissani jalat ristissä. Se ei ole soveliasta. 

Se siitä tunnelmasti sitten...

No. minä tyhmä, syntinen turisti, voi minua...

 

Katunäkymä Bethlehemistä,

Bethlehem oli minulle pettymys. Liian paljon väkeä. Pienillä kapeilla kaduilla  paljon autoja. Liikaa hälinää ja markkinavilinää niin pyhällä paikalla. Taksikuskit ja basaarikauppiaat erittäin tunkeilivia ja hyökkääviä. Turvatarkastukset Palestiinan rajalla tuskallisia ja käsittämättömiä.

------------

Kaksi päivää Jerusalemissa ja sitten bussilla kohti Jordanian rajaa ja Ammanin kautta takaisin Agabaan.

 

Agabassa on kaksi uimarantaa. toinen turisteille ja toinen paikallisille. Paikalliset ihmiset loikoivat rannalle kaikki vaatteet päällään, vain lapset uivat. Naiset olivat huivi tiukasti päässään, vaikka aurinko heloitti taivaan täydeltä.

 

Moottoriveneretki Punaisella Merellä. Näkymä Agabaan

 

Punainen Meri ei sitten ollutkaan punainen......

 

Kuollut Meri jäi kokematta. Aikaa oli liian vähän.

Mutta ehkä ensi vuonna.